Enkelit ja pyhimykset kertovat ihmisyydestä ja elämästä Lavosen klassisten enkeli- ja pyhimyshahmojen lähtökohtana on italialainen ja ranskalainen renessanssi- ja barokkitaide. Lavosen mukaan käännekohta hänen taiteelleen oli käynti Madridin keskustassa sijaitsevassa paljasjalkanunnien luostarissa vuonna 1992. Häneen tekivät erityisen suuren vaikutuksen luostarissa 1600-luvulla maalatut arkkienkelien ylisuuret kuvat. Lavosta kiinnosti, mitä nämä barokin taiteessa esiintyvät kauniit enkelit olivat, ja siitä alkoi enkelien tutkiminen. Lavonen onkin todennut olevansa taiteilijana historioitsija. "Inhimillinen viesti välittyy kasvojen ja käsien kautta" Lavonen kuvaa teoksissaan usein kasvoja ja käsiä. Enkelien herkkä katse ja siunaavat kädet muistuttavat katsojaa turvan läsnäolosta. Katsoja voi samastua teoksiin, koska niissä kohtaa oman kuvansa: haavoittuvat ja herkät kasvot. On sanottu, että Lavosen enkelit tuntuvat kantavan ihmisten suruja, rakkauksia ja hylätyksi tulemisen tuskaa. "Vaikka aihe tuleekin läheltä, haluan kuvista yleisempiä. Hämärrän rajaa intiimin ja yleisinhimillisen välillä. Haluan tavoittaa laajan katsojakunnan, antaa ihmisille kauneuden kokemuksen", on Lavonen todennut. Lavonen käyttää työskennellessään paljon litografiaa eli kivipiirrosta. Menetelmä mahdollistaa sekä teosten piirustuksellisten että maalauksellisten ominaisuuksien olemassaolon yhtäaikaa, samoin kuin rikkaan väriskaalan käytön. Myös metalligrafiikka on Lavoselle mieluinen menetelmä. Erityisesti pehmeäpohja metalligrafiikka, jota käyttämällä on mahdollista tallentaa herkkä piirustuksellinen jälki ja viiva. Onkin sanottu, että Lavosen töissä näkyy kontrasti toisaalta kasvojen usein raskaiden ilmeiden ja melankolisuuden ja toisaalta teosten elävän ja kevyen viivan käytön välillä. Tekniikka antaa teoksille myös veistoksellisuutta.

Ulla Suortti